Ulko- tai välikorvan ongelma, joka estää äänen johtumisen oikein, on konduktiivinen kuulovika. Konduktiiviset kuuloviat ovat yleensä lieviä tai keskivaikeita kuulovikoja, jotka alentavat kuulotasoa 25–65 desibeliä.

Eräissä tapauksissa konduktiivinen kuulovika voi olla tilapäinen. Ongelman aiheuttajasta riippuen kuulovikaan voi auttaa lääkitys tai leikkaus. Myös kuulolaitteista tai välikorvaistutteesta saattaa olla apua.

Sensorineuraalinen kuulovika on seurausta simpukan puuttuvista tai vaurioituneista aistisoluista (karvasoluista). Vika on yleensä pysyvä. Sensorineuraalinen kuulovika voi olla lievä, keskivaikea, vaikea tai erittäin vaikea.

Lievästä vaikeaan sensorineuraalista kuulovikaa voi yleensä auttaa kuulolaitteilla tai välikorvaistutteella. Sisäkorvaistutteita käytetään usein ratkaisuna vaikeaan tai erittäin vaikeaan kuulovikaan.

Joillain sensorineuraalinen kuulovika on vain korkeilla taajuuksilla, tällöin puhutaan osittaisesta kuulonmenetyksestä. Näissä tapauksissa vain simpukan tyvi(basaali)osissa olevat karvasolut ovat vaurioituneet. Simpukan syvemmissä (apikaali)osissa olevat karvasolut, jotka käsittelevät matalia ääniä, ovat vielä kunnossa. Yhdistetty elektroakustinen stimulaatio eli EAS on kehitetty juuri tällaisia tapauksia varten.

Sekatyypin kuulovika on sensorineuraalisen ja konduktiivisen kuulovian yhdistelmä. Se on seurausta sekä sisä- että ulko- tai välikorvan ongelmista. Hoitovaihtoehtoja voivat olla lääkitys, leikkaus, kuulolaitteet tai välikorvaistute.

Kuulohermon puuttumisesta tai vauriosta johtuva ongelma voi aiheuttaa neuraalisen kuulovian. Neuraalinen kuulovika on yleensä erittäin vakava ja pysyvä.

Kuulolaitteet ja sisäkorvaistutteet eivät auta, koska hermo ei pysty välittämään ääni-informaatiota aivoihin.

Useassa tapauksessa aivorunkoistute (ABI) voi olla hoitovaihtoehto.